Wanha Wiljami blogi

Tämä Karl Johan -tyylinen lipasto on tehty 1800-luvun alussa Ruotsissa. Tämän tyyppisiä lipastoja käyttivät uraansa aloittelevat poikamiehet jotka asuivat pienissä kaupunkiasunnoissa. Vaikka se oli pieni kooltaan, sinne mahtui kaikki tarvittava; parranajovälineet, muutama vaateparsi ym. mitä nyt naimaton mies saattoi tarvita. Erikoisuutena on kannesta avautuva pöytä, eli lipasto toimi myös kirjoitusalustana, kätevää! Lipasto on valmistettu tammesta, mutta laatikoiden etuosat on verhoiltu loimukoivulla. Tolpat ovat mustaksi maalattua puuta.

Lipastoa on jossain vaiheessa kunnostettu. Avattaessa kääntölevyn sisäpinta, eli pöydän kansi on käsittelemätön.  Tämä on varmasti ollut alunperin pintakäsitelty. Edestä katsottuna oikeassa sivussa on puukorjaus ja takajalat ovat liimattu uudelleen.

Kun ostin lipaston, siinä oli muutamia halkeamia kannessa ja vasemmassa sivussa. Nämä korjaukset teki puuseppä Veikko.

Vasemmassa sivussa käytetty on hyvin levää tammilautaa.  Sen syymuodostuma on hyvin epäsäänöllinen ja siinä on muutama oksa. Tämän tyyppinen puu on kyllä hauskan näköinen mutta ei kovin kestävä.

Kääntölevyn sisäpinnassa on muutamia koloja ja irtonainen palkeenkieli.  Näitäkin on jossain vaiheessa korjailtu.

Alotin työn irroittamalla kääntölevyn ja saranat. Saranoiden alta paljastui kannen alkuperäinen väri, mikä on musta.

Seuraavaksi siklasin lipaston korjatun sivun puhtaaksi.

Kääntölevyssä olleen lakan poistin siklaamalla.

Lipaston jalkaan tein puhdistuskokeen etasolilla ja huomasin lakan irtoavan. Pintakäsittelyssä on siis käytetty sellakkaa. Tästä johtuen päätin pestä myös kaikki muut käsitellyt pinnat Etasolilla (etanoli) puhtaaksi.

Kun lipasto oli puhdistettu siirryin esivärjäämään korjatut kohdat tumma tammi -värisellä Korjauskynnällä.

Kääntölevyssä olevia koloja oli täytetty jollain tummalla aineella, jotka sitten puhdistin.

Muutamia liimauksia tarvisi vielä tehdä. Etujalka ja puuosa olivat huonosti kiinni, joten levitin niihin nahkaliimaa.

Asetin osat paikoilleen ja puristin ne yhteen. Tämän jälkeen liimasin myös sivulistan paikoilleen.

Myös kääntölevyn palkeenkielen liimaamisessa käytin nahkaliimaa.

Nahkaliimaa tuli levitettyä vähän runsaalla kädellä, joten ylimääräinen täytyi pyyhkiä pois kostealla kankaalla.

Tämän jälkeen vielä puristin palkeenkielen paikoilleen. Liimauksien annoin kuivua seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä aloitin muutamien kolojen täyttämisen. Täyteaineeksi valitsin Kovan Vahakitin. Vertasin värisävyjä käsittelemättömään puupintaan ja tein koetäytön.

Paikatun kohdan päälle levitin ohuen kerroksen sellakkaa ja katsoin minkä näköiseksi paikkaus tulee. Paikkaus ei ole hyvä, koska sellakka muuttaa puun väriä, mutta ei kitin. Tästä johtuen yleensä kannattaa tehdä ensin koe-pintakäsittely ja verrata kitin väriä siihen.

Poistin väärän värin ja sulatin sopivamman tilalle. Sulattamisessa käytin sellakkakolvia.

Täytetyt kohdat jäähtyivät muutaman minutin. Sen jälkeen tasoitin ja hion pinnan.

Seruraavaksi hion pintakäsiteltävät pinnat hienolla hiomahuovalla ja pölyt poistin imurilla.

Pintakäsittelyn päätin tehdä ”pietarin pulituurilla”. Tämän puliturin valmistukseen käytin 500g lemon sellakkaa, 100 g venetsian tärpättiä ja 1,8 l etasolia. Kysestä pulituria käytetään koristeissa, pylväissä ja muissa mitä ei voida tullottaa. Itse tykkään käyttää sitä muissakin siveltimellä tehtävissä kohteissa. Lakka leviää ja tasoittuu helpommin.

Kerroksia tein kaksi ja kerrosten välissä tein välihionnan erittäin hienolla hiomahuovalla.

Annoin sellakattujen pintojen kovettua pari päivää, jonka jälkeen vahasin pinnat Antiikkivahalla. Vahan levityksessä käytin teräsvillaa (0000). Pinnat kuivahtivat noin tunnin, jonka jälkeen kiiloitin pinnat vanhalla frotee pyyhkeellä.

Kiinnitin lopuksi kääntölevyn saranat paikoilleen ja viilasin lukkoihin sopivan avaimen.