Wanha Wiljami blogi

Vanhan huonekalun uusi elämä öljyn ja vahan avulla

Vanhoissa tiikkihuonekaluissa on jotakin ainutlaatuista – ajaton muotoilu, lämmin sävy ja käsityön jälki, joka kestää aikaa. Tämän projektin kohteena oli 1960-luvulla valmistettu tiikkisohvapöytä, jossa yhdistyvät massiviitiikki ja tiikkiviilu. Pöydän kaunis muotokieli oli säilynyt, mutta pinta oli vuosikymmenten aikana kulunut: kannessa näkyi vaaleita laikkuja ja tumma, häiritsevä rinkula, ja lakkapinta oli menettänyt kiiltonsa.

Tavoitteena oli palauttaa pöydälle sen alkuperäinen hehku ja luonnollinen arvokkuus – kuitenkin niin, että ajan patina ja huonekalun luonne säilyvät.

Tarvikkeet ja työvälineet

Entisöintiprojektiin ei tarvita erikoisia koneita, mutta huolellisuus ja oikeat aineet tekevät lopputuloksesta kestävän ja kauniin. Tässä tarvikkeet, joita käytin:

• Sikli – vanhan lakan poistamiseen hallitusti ilman, että viilu kuluu
• Hiomapaperia karkeuksilla 240 ja 320 – pinnan tasoittamiseen ja kevyeseen hiontaan
• Sellakkaohennetta ja nukkaamaton kangas – pinnan puhdistukseen ja jälkien tarkistamiseen
• Mikrokuituliina – pölyn pyyhintään ennen öljyämistä ja vahausta
• Borma Wachs Tiikkiöljy, sävy 172 – kannen sävyttämiseen ja puunsyiden korostamiseen
• Borma Wachs Kova öljyvaha – koko pöydän suojaamiseen ja yhtenäisen pinnan aikaansaamiseksi
• Borma Wachs Väritön puuvaha – viimeiseen kiillotukseen ja satiinisen kiillon tuomiseksi
• Vanha lakanakangas tai muu nukkaamaton kangas – öljyn ja vahan levittämiseen hiertämällä
• Hiomapölysuojain ja suojahanskat – turvalliseen työskentelyyn

Lakan poisto ja pinnan puhdistus

Aloitin työn poistamalla kannen vanhan lakan siklillä. Siklaus on hellävarainen tapa poistaa lakka tiikkiviilun pinnalta ilman, että puuta kuluu liikaa. Samalla sain poistettua myös tumman rinkulan ja vaaleat läikät, jotka olivat jääneet lakan alle – ne olivat todennäköisesti syntyneet vedestä ja lämmöstä, esimerkiksi kuumista mukeista tai kosteudesta, joka oli päässyt lakan läpi puuhun.

Kun lakka oli poissa, pyyhin pinnan sellakkaohenteella ja nukkaamattomalla kankaalla. Tämä auttoi näkemään, oliko lakkaa vielä jäljellä ja kuinka hyvin jäljet olivat poistuneet. Sellakkaohenne paljastaa hetkellisesti puun todellisen sävyn, joten samalla näin, miltä pinta tulisi näyttämään öljyttynä – ja kuinka suuri oli väriero jalkoihin, joissa lakka oli jätetty paikalleen.

Kansi näytti selvästi vaaleammalta, joten päätin sävyttää sen kevyesti, jotta kokonaisuus pysyisi harmonisena.

Sävytys tiikkiöljyllä

Käytin sävytykseen Borma Wachs -valmistajan tiikkiöljyä, sävy 172. Tämä öljy toi pintaan lämpöä ja korosti puun luonnollisia syitä.

Levityksen tein vanhalla lakanakankaalla, hiertämällä öljyn puun huokosiin. Kangas levittää öljyn tasaisesti ja samalla varmistaa, että kerroksesta tulee riittävän ohut. Näin pinnasta ei tule tahmea tai epätasainen, vaan öljy imeytyy puuhun hallitusti ja korostaa tiikin luonnollista kuviointia.

Tuloksena oli kauniin syvä, mutta luonnollinen tiikin sävy, joka sulautui hienosti jalkojen vanhaan lakkaan.

Jalkojen ja lehtitason huolto

Seuraavaksi siirryin pöydän jalkoihin, lehtitasoon ja sarjaan. Näissä osissa lakka oli pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, mutta käteen tuntui pientä karkeutta ja muutamassa kohdassa oli myös naarmuja.
Naarmuja en ajatellut paikata, sillä korjaus olisi todennäköisesti näkynyt yhtä selvästi kuin itse naarmu. Ne eivät myöskään haittaa pöydän käyttöä, joten päätin säilyttää pinnan sellaisenaan – osa huonekalun historiaa saa näkyä.

Hioin pinnat 320-karkeuksisella hiomapaperilla, jotta karkeus väheni ja öljy tarttuisi paremmin.
Pyyhin pölyt pois mikrokuituliinalla, joka kerää hienon pölyn tehokkaasti ilman, että se naarmuttaa pintaa.

Öljyvahakäsittely

Kun pinta oli puhdas ja kannen tiikkiöljy oli kuivunut, käsittelin koko pöydän Borma Wachs -kovalla öljyvahalla. Tämä tuote tekee pinnasta kulutusta kestävän, mutta säilyttää puun luonnollisen tunnun.

Levityksen tein nukkaamattomalla kankaalla, joka levittää vahan tasaisesti ja jättää pintaan kauniin, silkkimäisen hehkun. Lopputulos on kestävä, mutta luonnollisen näköinen – juuri sellainen, joka sopii vanhan tiikin arvokkaaseen ilmeeseen.

Viimeistely

Viimeistelin työn Borma Wachsin värittömällä puuvahalla, joka toi pintaan pehmeän, satiinisen kiillon ja lisäsi suojaa. Tämä viimeinen vahakerros teki pinnasta silkinhimmeän ja viimeistellyn – sellaisen, joka sekä näyttää että tuntuu huolitellulta ja luonnolliselta.

Pinnan tuntuma on nyt miellyttävä, kiilto hillitty ja tiikin luonnollinen kuvio pääsee upeasti esiin.

Lopputulos

Valmis pöytä on jälleen yhtenäinen, lämminsävyinen ja käyttövalmis. Kansi ja jalat sulautuvat toisiinsa sävyltään, ja puun elävä pinta korostuu valon mukaan kauniisti. Pinta kestää arjen käyttöä, mutta näyttää edelleen aidolta ja käsityönä tehdyn kalusteen veroiselta.

Tämä projekti oli hieno muistutus siitä, miten laadukas materiaali ja hyvä muotoilu kestävät aikaa – ja kuinka vähän niiltä lopulta vaaditaan, jotta ne loistavat taas. Vanha tiikkisohvapöytä on saanut uuden elämän, mutta sen historia ja alkuperäinen henki ovat yhä läsnä.