Wanha Wiljami blogi

50-luvun kirjoituspöydän kunnostaminen oli palkitseva projekti, jossa annoin uuden elämän kuluneelle pinnalle. Pöydän alkuperäinen selluloosalakka oli vuosien saatossa halkeillut, saanut kosteutta ja osittain harmaantunut. Päätin uudistaa sen pintaa sellakan avulla, joka palautti pöydälle kauniin ja kestävän ilmeen. Tässä kerron, kuinka pöydän kansi sai uuden ilmeen ja muut pinnat huollettiin huolellisesti.

Vanhan lakan poisto ja pinnan esikäsittely

Pöydän kannen alkuperäinen lakka poistettiin käyttäen maalinpoistoainetta ja sikliä. Työskentelin huolellisesti varmistaakseni, ettei puupinta vaurioitunut. Lopuksi hioin pinnan kevyesti hiomatyynyllä, jotta siitä tuli tasainen ja valmis uudelleen lakattavaksi.

Muualta pöytä oli hyvässä kunnossa. Jalat ja muu runko tarvitsivat vain pientä siistimistä, sillä lakka oli ainoastaan hieman krakeloitunut. Pienet kolhut jaloissa peitin sellakkapohjusteella, ja puhdistin pinnan etanolilla ja hienolla (000) teräsvillalla, joka poisti pölyn ja rasvan tehokkaasti.

Miksi valitsin sellakan?

Vaikka pöydän alkuperäinen kansi oli tehty selluloosalakalla, päätin käyttää sellakkaa. Sellakka on luonnollinen ja helppokäyttöinen materiaali, jonka ohenteena toimii etanoli – huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin selluloosalakan tinneri. Lisäksi sellakka on tarvittaessa helppo poistaa, jos sävy tai lopputulos ei miellytä. Sellakan värisävyjä voi myös hyödyntää pintakäsittelyssä, mikä vähentää tarvetta erilliselle petsille.

Pohjustus ja sävytys

Valitsin pohjalakaksi kellertävän ruskean Vaalean sellakkapohjusteen, joka jäljitteli alkuperäisen lakan sävyä. Levittäminen tehtiin laadukkaalla siveltimellä kahteen kerrokseen. Välihionnan suoritin hienolla (0000) teräsvillalla, ja annoin jokaisen kerroksen kuivua noin tunnin ennen jatkotyöstöä.

Pinnan sävyä säädin vaalealla sellakallapohjusteella, joka toi kauniisti esiin puun luonnollisen kuvioinnin. Petsiä ei tarvittu, sillä sellakka itsessään antoi halutun sävyn. Jos väriä olisi kaivannut lisää, olisin voinut lisätä sävyn petsitiivisteellä – tiikin tai tammen sävy olisi sopinut hyvin.

Viimeistely

Viimeistelyvaiheessa pöydän kansi käsiteltiin parilla ohuella kerroksella kirkasta sellakkaa. Käsittely toi pintaan kauniin kiillon ja tarjosi suojaa kulutusta vastaan. Sellakka levitettiin siveltimellä pitkien, tasaisen huolellisten vetojen avulla, jotta harjanjälkiä ei jäänyt näkyviin. Lopputuloksena oli tasainen ja lämmin sävy, joka sointui täydellisesti pöydän muihin osiin.

Kun pinta oli pohjustettu ja sellakkakerrokset olivat kuivuneet muutaman vuorokauden, viimeistelin kannen kiillotuksen Borma Wachsin Kovalla Sellakkapuliturilla. Tämä tuote sopii erinomaisesti korkeakiiltoisen ja kestävän pinnan luomiseen. Kiillotukseen käytin kangastulloa, ja pinnalle kertyi noin 15 kerrosta, mikä loi syvän ja tasaisen lopputuloksen. Vaihtoehtoisesti tähän vaiheeseen olisi voinut käyttää myös Kova Sellakkapulituri-sprayta.

Pöydän alaosat lakkasin samaisella Kovalla Sellakkapuliturilla, mutta käytin levitykseen sivellintä. Lakkakerrokset imeytyivät hyvin halkeamiin ja liimasivat ne tehokkaasti yhteen, palauttaen rakenteen yhtenäisyyden. Jaloissa käytin ensin kerroksen pohjustetta, jotta pienet kolhut saatiin peitettyä sävytyksellä. Sen jälkeen lisäsin vielä pari kerrosta Sellakkapulituuria, mikä viimeisteli jaloille kestävän ja tyylikkään pinnan.

Lopputulos oli huoliteltu ja harmoninen: pöydän uusi kiilto ja lämpimät sävyt palauttivat sille sen arvokkaan ilmeen.

Lopputulos

Värjäys onnistui erinomaisesti, ja uusi pinta sulautui saumattomasti yhteen vanhan kanssa. Lopputulos on niin yhtenäinen, ettei eroa entisen ja uudelleen käsitellyn välillä huomaa. Pöytä sai uuden elämän säilyttäen alkuperäisen ilmeensä ja arvokkuutensa – valmis palvelemaan kauniina ja toimivana osana arkea vielä pitkään.