Selkeälinjainen talonpoikaissohva on tehty 18/1900-luvun vaihteesta. Sohvan voi levittää sivuttaissuunassa, jotta sitä on helpompi käyttää vuoteena. Tässä mallissa ei ole ollut kantta. Vuodevaatteet on sijattu korkeaksi pinoksi ja nämä ovat toimineet pehmeänä istuimena.
Talonpoikaissohvassa on ajalle tyypillinen pähkinäootraus. Tämä on ajansaatossa kulunut ja patinoitunut kauniisti. Puuosiltaan sohva on erinomaisessa kunnosssa.
Ootrattuja pintoja on jossain vaiheessa hoidettu vahalla. Näitä vahattuja pintoja on sitten yritetty puhdistaa vedellä. Tästä johtuvat pinnan sameus ja vaalean harmaat jäljet. Siksi talonpoikaissohva tarvitsee vähän ehostamista.
Aloitin sohvaprojektin imuroimalla ootratut pinnat. Tämän jälkeen kokeilin huomaamattoman kohtaan Vahanpoistoainetta. Totesin aineen poistavan vahan, vaurioittamatta vanhaa ootrausta.
Hankasin pintoja Vahanpoistoaineeseen kastetulla kankaalla. Irronneen lian ja vahan pyyhin puhtaalla kankaalla pois.
Kun pinnat oli puhdistettu vahsta, levitin ootratuille pinnoille ohuen sellakkakerroksen. Sellakkana (lemon) käytin itse valmistamaa liuosta. Tämä herätti ootrauksen uuteen loistoon. Sellakka myös suojaa kohtia joista ootraus on kulunut kokonaan pois.
Sellakka tomii pohjusteena vahauksen alla. Viimeistelen pinnat vielä värittömällä Puuvahalla. Levitykseen käytin nukkaamatonta kangasta.
Annoin vahan kuivua noin tunnin, jonka jälkeen kiiloitin pinnan vaateharjalla.
Puuvaha suojaa pintoja ja antaa silkinhohtoisen kiillon.
Talonpoikaissohva valmiina antiikkiliike Wanhassa Wiljamissa.
Ehostuksesta huolimatta sohvassa säilyi ajanpatina ja elämisen jäljet.
Wanha Wiljami blogi 
Jätä kommentti