Wanha Wiljami blogi

Tämä ruotsalainen kirjoituslipasto on tehty 1870-luvulla. Aikaisempi omistaja on päättänyt ehostaa hienoa lipastoa petsilakalla. Ankean lopputuloksen näemme tässä.

Laskulevyn ulkopinta on verhoiltu pähkinä/pähkinäjuuriviilulla. Viilutuksen alla oleva sokkopuu on elänyt ja aiheuttanyt repeämiä viilutukseen.

Kirjoituslipaston kansi on verhoiltu pähkinäviilulla. Valitettavasti kuitenkin edellisen kunnostuksen yhteydessä tämä kauneus on saatu piiloon petsilakkauksella. Pinta on tunkkainen ja eloton.

Pienten laatikoiden etuosaan ja oven verhoiluun on käytetty myös pähkinäviilua ja näihin on tehty hienot puu-upotukset vaalealla puulla. Sivukaapit on värjätty tummanruskeaksi. Laskulevyn sisäosassa on useita viiluvauriota.

Aloitin projektin irrottamalla helat, koristeet, listat ja pikkukaapit. Tämän jälkeen irroitin laskulevyn rungosta.

Pesilakatuille pinnoille levitin Sateenkaari Maalinpoistoaineen ja annoin aineen vaikuttaa noin tunnin.

Pehmentyneen petsilakan poistin siklillä ja teräsvillalla. Lakan alta paljastui kaunis pähkinäviilu.

Petsilakka lähti helposti pois, onneksi se oli tehty vanhan sellakkapinnan päälle.

Kirjoituslipaston sivuissa ollut petsilakka lähti myös hyvin pois. Samalla lähti myös alkuperäistä tummaa laseerausta.

Petsilakan poiston jälkeen aloin poistamaan vanhaa sellakkausta.

Pehmenssin sellakattuja pintoja Etasoliin kastetulla sienellä.

Suorilta pinnoilta poistin pehmenneen sellakan siklillä. Koristeissa ja nupeissa käytin teräsvillaa ja puukkoa. Osan vauriotuneista viilukohdista jätin tässä vaiheessa puhdistamatta etteivät vauriot pahenisi.

Kastelin siklatua pintaa Etasolilla nähdäkseni kuinka sellakka on lähtenyt pois ja tarvitseeko siklausta jatkaa.

Laskulevyn ulkopinnassa on kaksi halkeamaa, nämä ovat tulleet sokkopuun elämisestä.

Halkeaman korjaamisessa käytin pehmeää vahakittiä. Vahakitti on pehmeä tapa korjata pieniä halkeamia. Pehmeä vahakitti mukautuu puun liikkeeseen ja ei aiheuta uusia vauriota. Se on myös helppo poistaa jos tulevaisuudessa halutaan tehdä toisenlainen korjaus.

Laatikoiden viilutuksessa oli pieniä vauriota. Nämäkin korjasin pehmeällä vahakitillä.

Laskulevyn kulmissa oli viiluvauruota. Nämä olivat myös tulleet puun elämisestä.

Laitoin vaurioituneen kohdan päälle kostean kankaan ja lämmitin sitä silitysraudalla.

Kun vanha liima oli sulanut avasin vauriokohdan mattoveitsellä.

Liimasin kulman takaisin ja korjasin puuttuvat viilukohdat.

Laskulevyn sisäosassa oli useita viiluvauriota ja vanhoja sellakkakorjauksia. Paikkasin isomat vauriot pähkinäviilulla. Pienemmät vauriot täytin sellakalla.

Levyn korjaamisessa oli ongelmia, koska pintaa oli jossain vaiheessa hiottu liikaa. Tämän vuoksi paikkapalan ohentaminen muun viilupinnan tasoa vastaavaksi oli vaikeaa. Toinen ongelma oli varastosa olleen pähkinäpuuviilun kuvion erillaisuus.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vaihtaa sisäosan viilu kokonaan uuteen. Tämä olisi ollut helpoin ja nopein tapa.

Seuraavaksi siirryin tekemään pintakäsittelyjä. Aloitin laseeraamalla sisäosan ovet. Tämän jälkeen tein kaapin sivut, koristeet, listat, jalat ja kannatinlistat. Tumman pähkinän värisen lasuurin valmistin Puunkuullotusöljystä ja poltettu umbra Väripastasta. Väriä levitin yhden kerroksen. Laseerauksen annoin hapettua muutaman päivän.

Viilutetut pinnat hion hiomahuovalla ennen kiilotusta. Kirjoituslipaston laatikot, laskulevyn ja kannen kiilotin sellakalla. Tähän käytin itsevalmistamaa viimeistelyyn sopivaa oranssia sellakkaliuosta. Oranssi sellakka korostaa pähkinäviilun kauneutta. Työn suoritin alusta loppuun kiillotustullolla. Kerroksia tein noin 60-70 kpl. En täyttänyt huokosia, halusin lipaston näyttävän vanhalta, mutta hyvin hoidetulta.

Laseeratut pinnat hion kevyesti hiomahuovalla ja pölyt poistin imurilla. Lipaston sivut, ovet, listat, koristeet ja kannatinlistat viimeistelin pietarin puliturilla. Sivelykertoja tein kaksi kappaletta. Kun kirjoituslipasto oli kuivunut muutaman päivän laitoin irrotetut osat takaisin paikoilleen. Laskulevyn lukko oli viallinen, joten vaihdoin sen.