Iso tuvan ruokakaappi on tehty 1800-luvun alussa. Kaapissa on säilynyt alkuperäinen koristemaalaus. Todennäköissti tämä kansanmaalari on ajatellut tekevänsä mahonkiootrauksen. Mallina on käytetty enemmänkin mielikuvitusta kuin oikean mahongin kuviota.
Oviin ja kaapin runkoon on tety muutama pieni puukorjaus. Muuten kaappi on säilynyt hyvin. Maalinpinta on likainen, joten se vaatii puhdistamista. Kaappi on myös sisältä likainen. Yksi pieni liimaus on tehtävä, tämä vahinko sattui minulle kuljetuksessa.
Kaapissa on hienot, niin sanotut ranskalaiset saranat. Ne saattavat olla vanhemmat kuin kaappi itse. Saranat ovat mahdollisesti aikaisemmin toimineet jopa jonkun rakennuksen väliovien saranoina. Kierättäminen oli myös ennenaikaan pop.
Tuvankaapin oikean puoleisessa ovessa oleva lukko on alkuperäinen, sepän tekemä pintalukko. Vasemman puoleinen ovi on suljettu alunperin oikean puoleisen kaapin sisältä tapilla. Jossain vaiheessa tästä sulkemistavasta on luovuttu.
Vasemman puoleinen ovi on aluperin suljettu oikean puoleisen kaapin sisältä tapilla. Jossain vaiheessa tästä tavasta on luovuttu ja oveen on asennettu lukko. Tämä myöhäisempikin lukko on sepän tekemä, mutta on malliltaan puolipintalukko. Koska lukko on sepän tekemä voidaan olettaa että myös tämä lukko on asennettu jo 1800-luvun alkupuolella. Avaimet ovat kuitenkin kummastakin lukosta ajansaatossa hävinneet.
Aloitin entistämisprojektin kaapin sisäpinnoilta. Ensimmäiseksi pinnat imuroitiin puhtaaksi irtoliasta. Tämän jälkeen pesin kaapin sisäosat huolelliseti Etasolilla (etanolia). Hyllyillä ja takaseinässä oli tummia jälkiä säilytysastioista. Ensin ajattelin poistaa nämä, mutta luovuin sitten ajatuksesta ja annoin eletyn elämän näkyä.
Sellakkasin kaapin sisäpinnat kahteen kertaan. Lakkakertojen välissä tein kevyen välihionnan hiomahuovalla. Sellakkaus tekee kaapin sisäpinnoista mielyttävämmän käyttää. Kaappissa oli myös hiukan ummehtunut haju. Huolellisella Etasolipesulla ja sellakkauksella pystytään häivyttämään tätä.
Seuraavaksi oli vuorossa aiheuttamani vaurion korjaaminen. Kaapin suuresta koosta johtuen lastauksessa tapahtui pieni työtapaturma. Onneksi ei käynyt pahemmin.
Levitin Vanhan ajan puusepänliiman siveltimellä jalan irroneeseen osaan. Puristin osat välittömästi yhteen.
Kun irronnut osa oli liimaantumassa (noin kolmen tunnin ajan) tarkastelin lähemmin kaapin ulkopintaa. Aivan ensimmäiseksi imuroin irtoavan lian pois. Sitten seuraavana aamuna mietin millä pintaaa voisi puhdistaa. Kokeilin balsamitäpättiä, etasolia ja Huonekalunpuhdistus ainetta. Mitään näistä ei voinut käyttää, koska ne irrottivat vanhaa maalipintaa. Vedellä puhdistaminen ei myöskään tullut kysymykseen. Vanhasta öljymaalatusta pinnasta oli sitomisaineena käytetty öljy haihtunut pois. Tästä johtuen puhdistaminen ei ollut mahdollista. Imurointi sai riittää.
Mietin millä pinnottaa ja elvyttää vanha maalipinta. Aluksi kokeilin pellavaöljyvernissaa, muuta tämä ei toiminut. Öljy alkoi sekoittaa koristemaalausta. Hylkäsin siis tämän ajatuksen.
Seuraavaksi kokeilin sellakkaa ja tämä toimi kiitettävästi. Sellakka sitoi ja ravitsi vanhaa maalipintaa, herätti sen uuteen loistoon. Sellakkana käytin Borma Wachin valmistamaa Sellakkapohjustetta. Lakkauksen suoritin ohentamattomalla sellakalla ja kerroksia tein kaksi. Välihiontaa en tehnyt jotta maalipinta ei vauriotusi. Kun pinnat olivat kuivuneet, suoritin kevyen vahauksen. Vahana käytin Sateenkaari Antiikkivahaa, jonka levitin pehmeällä kankaalla. Vahapinnan kiillotin pehmeällä vaateharjalla.
En halunnut tasotella tai värjätä kuluneita kohtia tämän enempää. Halusin eletyn elämän näkyä mahdollisimman paljon, mutta toisaalta kaappia pitää myös pystyä käyttämään mukavasti.
- Koristemaalattu tuvankaappi valmiina Antiikkiliike Wanhassa Wiljamissa.
Wanha Wiljami blogi 
Jätä kommentti