Wanha Wiljami blogi

Tämä myöhäisempiretyylinen talonpoikainen kirjoituspöytä on peräisin 1800-luvun puolivälin Ruotsista. Pöytä on kunnostettu todennäköisesti 1980-luvulla. Pöydästä on tuolloin poistettu vanhat maalit, mikä oli siihen aikaan muotia. Kannen nahka on myös vaihdettu, alunperin kannessa on voinut olla myös värjätty kangas. Laatikoista puuttuivat avainkilvet.

Talonpoikaiskirjoituspöydän kannen nahassa on valkoista väriä.  Pöydän puuosat on edellisessä kunnostuksessa vahattu. Vesi on aiheuttanut ikäviä jälkiä kirjoituspöydän kanteen. Vauriotunut vaha ja valkoinen väri pitää siis poistaa.

Vaha yksistään ei ole kovinkaan hyvä pintakäsittelymenetelmä, koska se ei kestä kosteutta ja lämpöä.  Samoin kulutuksenkesto on pelkällä vahapinnalla huono.

Aloitin projektin kirjoituspöydän kannen nahan puhdistamisella.  En saanut selvyyttä mitä valkoinen väri on.  Päätin kokeilla balsamitärpättiä, lähtisikö tahra sillä pois.  Levitin tärpättiä kankaalla tahran päälle ja hankasin varovasti teräsvillalla (0000).  Valkoinen väri irtosikin hyvin.  Puhdistin koko nahka-alueen balsamitäpätillä ja kuivasin pinnan puhtaalla kankaalla.

Sain ison valkoisen jäljen hyvin pois. Nahkaan jäi kuitenkin muutama pieni valkoinen jälki. Niiden häivyttämisestä kerron vähän myöhemmin.

Kirjoituspöydän puuosissa olevan vahan poistin balsamitärpätillä ja teräsvillalla. Irronneen vahan pyyhin kankaalla pois.

Vaha lähti hyvin pois.  Ennen uutta pintakäsittelyä pesin puupinnat vielä Etasolilla (etanol), jotta sain tärpätistä tulleen rasvan pois.

Talonpoikaiskirjoituspöydän pintakäsittelyksi valitsin ruskean, kuultavan maalin.  Väri sointui hyvin pöydän kannen nahan kanssa.  Voidaan myös olettaa, että pöytä on ollut uutena ruskea.

Valmistin kuultomaalin Vanhanajan Hartsiöljylakasta ja Väritahnasta. Sävynä käytin poltettua umbraa. Lakkaa oli noin puoli litraa ja väritahnaa yksi pieni pullo (100 ml).  Ohensin tekemäni kuultomaalin balsamitärpätillä (9 osaa maalia ja 1 osa tärpättiä).  Suojasin vielä kannen nahan maalarinteipillä ja sanomalehdellä.

Tämän jälkeen maalasin kirjoituspöydän.

Tekemäni kuultomaali peitti pinnan hyvin. Annoin kirjoituspöydän kuivua noin vuorokauden.  Maalikerroksia tein ainoastaan yhden.

Kun irrotin suojateipin nahasta, niin yksi kulma irtosi. Se täytyi siis liimata takaisin. Liimana käytin nahkaliimaa.

Kirjoituspöydän kannen nahassa oli vielä muutama valkoinen täplä. Nämä eivät lähteneet puhdistuksessa pois, joten värjäsin ne Korjauskynällä ruskeaksi.

Kuultomaalattu pinta oli kiiltävä ja halusin ”leikata” kiillon pois. Mikäli pintaa kuluttaa pelkällä teräsvillalla lopputuloksesta voi tulla naarmuinen. Siksi käytin teräsvillan kanssa Antiikkivahaa, mikä pehmentää hienon teräsvillan tehoa. Valitsin vahan sävyksi tumman pähkinän, jotta pinta samalla myös hieman patinoituisi. Levitin vahaa puupinnoille teräsvillalla (0000) ja pyyhin sen sitten välittömästi pois kankaalla.  Näillä keinoin sain maalipinnasta silkinhimmeän ja vanhemman oloisen.

Vahasin myös kannessa olevan nahan samalla Antiikkivahalla.  Levittämisessä käytin pehmeää kangasta. Tumman pähkinän sävyinen Antiikkivaha tasoitti ja syventi nahan sävyä.

Tämän jälkeen annoin pintojen kuivua noin tunnin,  jonka jälkeen kiillotin nahan ja puuosien vahatut pinnat pehmeällä kankaalla.

Talonpoikaiskirjoituspöytään kiinitettiin vielä tyyliin sopivat avainkilvet.

Sitten pöytä olikin valmis myytäväksi.